Kevät on monessa mielessä päätösten, päättymisen ja loppumisen aikaa.
Eskarit päättävät uransa varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa, he
sanovat heipat tutuille ja turvallisille aikuisille, sekä maan
mainioille leikkitovereille. Nyt heistä tulee isoja koululaisia.
Kuudesluokkalaiset päättävät koulu-uransa alaluokilla, hyvästellen
siellä omat opettajansa, sekä monta vuotta mukana kulkeneet
luokkatoverit. Yhdeksäsluokkalaiset päättävät peruskoulunsa,
hyvästellen mahdollisesti 10 vuotta (jopa eskarista asti) mukana
olleet luokkatoverit, hyvästellen myös tutun ja turvallisen
koulurakennuksen, sekä opettajat. Lukion kolmasluokkalaiset, abit,
päättävät jo kolmentoista vuoden uurastuksen, hyvästellen koko kouluyhteisön.
Ammattiin valmistuvat päättävät yhden koulu-uran, sanovat hyvästejä
ammattikoulussa muodostuneille ystävyyssuhteille ja opettajille.
Vaikka elämme poikkeuksellista kevättä, silti useimmat saavat
opintonsa päätökseen. Se on suuri saavutus, se on suuri päivä.
Muistoja elämän polulle on tullut varmasti paljon: muistoja
opinnoista ja opiskelusta, koulun päättymisestä ja valmistumisesta.
Itse muistan sen kuin eilisen päivän: Kuinka valmistuvina
opiskelijoina lauloimme muille oppilaille ja henkilökunnalle
Niittylahden Opiston salissa Suurlähettiläiden kappaleen ”Kun
tänään lähden, otan mukaan mitä tarvitsen. Taivaalta tähden,
valitsen ja sitä seurailen.”
Tämä päivä päätti parivuotisen opiskelun, uusien ystävien kanssa
kuljetun matkan. Tuolloin rehtori ja linjanohjaaja jakoi todistukset
halauksen ja kättelyn kera. Samassa tilanteessa olen tänäkin keväänä,
ammattitutkintoon valmistuminen edessä.
Mikä on toisin?
Näimme luokkatovereiden kanssa muutaman kerran kuukaudessa
opiskelujen aikana. Maaliskuun alun jälkeen emme ole tavanneet
kertaakaan. Tutkintotodistus tulee postissa, ilman halauksia ja kättelyjä.
Vaikka elämmekin poikkeuksellisia aikoja, ne poikkeukset ovat
kaikille samat. Itse koetan etsiä positiivisia asioita kaiken tämän
keskellä. Positiivista omissa opinnoissani oli, että tutustuin moniin
uusiin ihmisiin, sain uusia yhteistyökumppaneita, opin paljon uutta,
sain jälleen kerran uusia muistoja matkaani. Kaikki tämä on kuitenkin
yhtä arvokasta, kuin vuosikymmeniä sitten saamani ensimmäinen
tutkintotodistus ja ne muistot.
Omasta puolestani haluan toivottaa roppakaupalla ONNEA kaikille
koulunsa tavalla tai toisella päättäville. Muistakaa nauttia elämästä,
ottaa vastaan asiat sellaisina kuin ne ovat, jokainen päivä on täynnä
mahdollisuuksia, uusia muistoja ja unelmia.
Moikataan kun tavataan! <3
Terveisin, Päivi
Nuvan sihteeri/nuoriso-ohjaaja
Kuva: Jenni Hyytiäinen
