Hyvä tyyppi on reilu ja suhtautuu kaikkiin tasapuolisesti samalla
tavalla, miettii 17-vuotias Ahti Tuomikoski.
– Sellainen helposti lähestyttävä ja joka jeesaa aina tarvittaessa.
Kyllä mä koen olevani tällainen tyyppi, toivottavasti muutkin on sitä
mieltä, hän tokaisee ja hymyilee.
Polvijärven lukiossa toista vuotta käyvä Ahti on alun perin syntynyt
Helsingissä. Polvijärvellä hän on asunut yli 10 vuotta.
– Olin sen verran pieni kun muutettiin perheen kanssa tänne, etten
muista Helsingin ajoista paljoakaan. Polvijärvi on lapsuudenkotini:
täällä on koti, perhe ja kaverit, Ahti summaa.
Pohjoiskarjalainen murre ei ole nuoreen mieheen kymmenessä vuodessa
ole iskostunut.
– Joskus on joku saattanut huomauttaa, että ethän sä puhu murretta,
mutta ei siihen monikaan kiinnitä huomiota. Joskus kaverit on
huomauttaneet siitä, että puhuessa minulta saattaa lipsahtaa ”mie” tai
”sie”, ne kun eivät tule itseltä luonnostaan, hän naurahtaa.
Murrehirmu tai ei, Ahti kokee olevansa aito polvijärveläinen.
Polvijärvessä parasta on oma rauha sekä se, että kaikki tuntevat
toisensa. Kun peruskoulu päättyi, hänelle oli selvää, että opinnot
jatkuvat omassa lähilukiossa.
– Muussa tapauksessa olisi myös ollut pakko muuttaa omilleen, enkä
halunnut sitä vielä. En tiennyt vielä ysiluokan jälkeen, mitä
haluaisin tulevaisuudessa tehdä, ja lukiossa sai vähän miettimisaikaa.
Lukion jälkeiset suunnitelmat ovat Ahtilla vielä auki. Jokin
liikuntaan liittyvä kiinnostaisi, eikä mikään ihme: Ahti on
harrastanut kamppailulajeja lapsesta asti.
– Isäni vei minut 4-vuotiaana judokurssille, ja nykyään harrastan sen
lisäksi myös lukkopainia sekä nyrkkeilyä. Kamppailulajit ovat antaneet
itselle paljon itsevarmuutta sekä rauhallisuutta ja rentoutta. Oikeat
kamppailulajien harrastajat ovatkin aika rauhallista porukkaa, eivät
sellaisia kuppiloissa riehujia, hän kuvailee.
Treenit vievät Ahtin useana iltana viikossa Joensuuhun, ja Kinahmossa
perheensä kanssa asuvana hän on tottunut välimatkoihin. Vielä hetken
hän turvautuu vanhempiensa kyydityksiin ja mopoiluun, mutta piakkoin
täysi-ikäistyvän mielessä siintää jo oma ajokortti.
– Muutama kuukausi vielä, niin voin aloittaa autokoulun. Kyllä se
elämää helpottaa kun pääsee itse liikkumaan, pääsen sitten käymään
useammissa treeneissäkin.
Seuraava hyvä tyyppi on Ilmari Reijonen
