Pian koittava joulu on 14-vuotiaasta Inka Mustosesta ihanaa
aikaa. Heillä on perheen kesken paljon yhteisiä jouluperinteitä,
joiden kanssa aika kuluu rattoisasti.
- Ensiksi aamulla katsotaan yhdessä Lumiukko -elokuva. Sitten syömme
päivällä joulupuuron, vierailemme haudoilla ja käymme kylässä
sukulaisten luona, ja illalla syödään hyvää ruokaa ja vietetään
rennosti aikaa yhdessä, hän luettelee.
Tärkeintä joulussa on kuitenkin sen syvempi sanoma. Inkalle joulu
merkitsee antamisen ja saamisen juhlaa, jolloin yhdessäolo perheen
kesken korostuu. Myös ystävien kanssa vaihdetaan pienet joululahjat
viimeisenä koulupäivänä ennen joululomaa.
Syksyllä nuorisovaltuuston puheenjohtajaksi valittu Inka on myös
mukana oppilaskunnan hallituksessa sihteerinä. Inka pitää siitä, että
hänellä on mahdollisuus päästä vaikuttamaan nuorten asioihin kotipaikkakunnallaan.
- Koen, että miulla on ideoita ja intoa vaikuttaa meitä nuoria
koskeviin juttuihin ja tuoda nuorten näkemystä enemmän esille. Samalla
saa innostettua myös muita ottamaan osaa vaikuttamiseen, mikä tuntuu
myös kivalta, hän tuumii.
Inka myöntää, että ensimmäisissä nuorisovaltuuston kokouksissa häntä
jännitti kertoa omista ideoistaan ääneen. Lopulta hän kuitenkin
uskaltautui, ja huomasi ettei omien ajatusten julkituominen olekaan
niin pelottavaa – täytyy vaan uskaltaa avata suunsa ja saada muutkin
innostumaan ideasta.
Luottamustoimien ohella Inka myös jaksaa harrastaa vaikka mitä –
kuten partiota, kanteleen soittoa, ja on heillä kolmen ystävän kanssa
yhteinen bändiprojektikin. Musiikin Inka kertoo olevan hänen erityinen
intohimonsa kohde.
- Kanteletta olen soittanut jo 7–8 vuotta, ja soitan sekä laulan
bändissämme ”Nuori katastrofi”. Bändissä soittaminen on erityisen
ihanaa, sillä siinä itseään saa toteuttaa yhdessä ystävien kanssa.
Lisäksi kirjoitan myös omia biisejä, mutta tässä vaiheessa teen niitä
lähinnä omaksi ilokseni.
Inka paljastaa haaveilevansa musiikkiurasta, ja toivoo työllistyvänsä
ennen pitkää alalle. Hän tietää sen olevan haastavaa, mutta koskaanhan
ei tiedä, jos ei edes yritä.
- Ei miulla oikeastaan ole edes sitä ”plan B:tä”, en ole sellaista
ehtinyt vielä miettiä. Artistin uraa haluan, ja siihen myös tähtään.
Unelmaa tavoitellakseen yläasteen kahdeksannella luokalla oleva Inka
suuntaa katseensa toisen asteen opintoihin. Muilta paikkakunnilta
löytyvät taide- ja musiikkilukiot kuulostavat hänestä houkuttelevilta,
mutta ei hän tyrmää täysin Polvijärven lähilukiotakaan.
- Lähilukion etuja olisi ainakin se, ettei tarvitsisi vielä lähteä
kotoa mihinkään. Ja on meidän lukiollamme hyvä mainekin, hän pohtii.
