Toukokuussa 18 täyttävä Nenna Tanskanen on elävä todiste
siitä, että sanonta ”vierivä kivi ei sammaloidu” pitää paikkansa.
Aktiivinen nuori nainen harrastaa tällä hetkellä ratsastusta,
laskettelua, partiota sekä käy kuntosalilla. Aikaisemmin hän on
harrastunut myös tanssia sekä ollut mukana tukiopilastoiminnassa.
Nenna kertoo aina olleensa innostuvaa sorttia. Hän kiinnostuu
monenlaisista eri asioista, ja ehkä siksi hän on ehtinyt jo näin
nuorella iällä tutustua useisiin erilaisiin harrastusmahdollisuuksiin.
Polvijärvellä on hänestä suhteellisen hyvät mahdollisuudet harrastamiseen.
– Erityisesti uusittu Vaparin kuntosali on todella hyvä, kun siellä
on uudet laitteet ja kaikki. Ja kaiken lisäksi se on vielä ilmainen ja
kaikille avoin, ei monella muulla paikkakunnalla ole näin, Nenna hehkuttaa.
Vaikka opinnot Polvijärven lukiossa pitävät Nennan harrastusten
ohella kiireisenä, ehtii hän Vaparille ”punttailemaan” myös opintojen
ohessa. Itseasiassa hän ajatteli lukioon tullessaan, että opiskelu
olisi paljon rankempaa kuin mitä se lopulta onkaan.
– On se myös välillä rankkaa, mutta sekin riippuu todella paljon
siitä, mitä aineita milläkin jaksolla on. Itse panostan opinnoissa
erityisesti luonnontieteiseen sekä kieliin. Luonnontieteisiin siksi,
koska ne ovat mulle yksiä helpoimpia aineita, kieliin taas siksi,
koska ne ovat vaikeampia.
Syksyllä alkavat ylioppilaskirjoitukset stressaavat Nennaa jo vähän,
mutta hän ei ole turhaan huolissaan. Ainakin hän itse tietää, mihin
hän lukion jälkeen haluaa tähdätä.
– Ensiksi haluaisin mennä armeijaan, ja sitä kautta päästä
sotilaspoliisiksi. Se vähän jännittää, ottavatko mut sinne, mutta ei
sitä tiedä jos ei edes yritä.
Armeija olisi ponnahduslautana todelliselle uralle: jo pienestä
pitäen Nennan pää on kääntynyt pillejä huudattavan poliisiauton
perään, ja vielä joskus hän haluaisi itse työskennellä poliisina.
Armeijasta hän uskoisi saavansa hyvät eväät myös poliisikouluun.
– Mulle itselleni poliisi on aina ollut sellainen henkilö, kehen voi
turvautua vaikka mikä olisi. Voisin hyvin kuvitella sopivani poliisin
ammattiin: olen sellainen tyyppi, joka tykkää olla ihmisten kanssa
tekemisissä ja jota muut uskaltavat lähestyä. Kaikista ei tarvitse
tykätä, mutta kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen.
–Tiedostan kyllä sen, että poliisiksi on vaikeaa päästä, eikä ekalla
yrittämällä välttämättä pääse sisään poliisikouluun. Mutta en ole
liian tarkka sen suhteen, jos ei pääse niin sitten keksitään jotain
muuta tai yritetään uudelleen. Mummonikin sanoi, että ”tässä kerkee
vielä kovistua ennen kun pyrkii kouluun”, Nenna toteaa.
Seuraava hyvä tyyppi on Johanna Härkönen.
