Testisivu

Nested Applications

Asset Publisher

angle-left ”On siis kevät…”

Kevät on monessa mielessä päätösten, päättymisen ja loppumisen aikaa.

Eskarit päättävät uransa varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa, he sanovat heipat tutuille ja turvallisille aikuisille, sekä maan mainioille leikkitovereille. Nyt heistä tulee isoja koululaisia.

Kuudesluokkalaiset päättävät koulu-uransa alaluokilla, hyvästellen siellä omat opettajansa, sekä monta vuotta mukana kulkeneet luokkatoverit. Yhdeksäsluokkalaiset päättävät peruskoulunsa, hyvästellen mahdollisesti 10 vuotta (jopa eskarista asti) mukana olleet luokkatoverit, hyvästellen myös tutun ja turvallisen koulurakennuksen, sekä opettajat. Lukion kolmasluokkalaiset, abit, päättävät jo kolmentoista vuoden uurastuksen, hyvästellen koko kouluyhteisön.

Ammattiin valmistuvat päättävät yhden koulu-uran, sanovat hyvästejä ammattikoulussa muodostuneille ystävyyssuhteille ja opettajille.

Vaikka elämme poikkeuksellista kevättä, silti useimmat saavat opintonsa päätökseen. Se on suuri saavutus, se on suuri päivä.

Muistoja elämän polulle on tullut varmasti paljon: muistoja opinnoista ja opiskelusta, koulun päättymisestä ja valmistumisesta.

Itse muistan sen kuin eilisen päivän: Kuinka valmistuvina opiskelijoina lauloimme muille oppilaille ja henkilökunnalle Niittylahden Opiston salissa Suurlähettiläiden kappaleen ”Kun tänään lähden, otan mukaan mitä tarvitsen. Taivaalta tähden, valitsen ja sitä seurailen.”

Tämä päivä päätti parivuotisen opiskelun, uusien ystävien kanssa kuljetun matkan. Tuolloin rehtori ja linjanohjaaja jakoi todistukset halauksen ja kättelyn kera. Samassa tilanteessa olen tänäkin keväänä, ammattitutkintoon valmistuminen edessä.

Mikä on toisin?

Näimme luokkatovereiden kanssa muutaman kerran kuukaudessa opiskelujen aikana. Maaliskuun alun jälkeen emme ole tavanneet kertaakaan. Tutkintotodistus tulee postissa, ilman halauksia ja kättelyjä.

Vaikka elämmekin poikkeuksellisia aikoja, ne poikkeukset ovat kaikille samat. Itse koetan etsiä positiivisia asioita kaiken tämän keskellä. Positiivista omissa opinnoissani oli, että tutustuin moniin uusiin ihmisiin, sain uusia yhteistyökumppaneita, opin paljon uutta, sain jälleen kerran uusia muistoja matkaani. Kaikki tämä on kuitenkin yhtä arvokasta, kuin vuosikymmeniä sitten saamani ensimmäinen tutkintotodistus ja ne muistot.

Omasta puolestani haluan toivottaa roppakaupalla ONNEA kaikille koulunsa tavalla tai toisella päättäville. Muistakaa nauttia elämästä, ottaa vastaan asiat sellaisina kuin ne ovat, jokainen päivä on täynnä mahdollisuuksia, uusia muistoja ja unelmia.

Moikataan kun tavataan! <3

Terveisin, Päivi
Nuvan sihteeri/nuoriso-ohjaaja

 

Kuva: Jenni Hyytiäinen

Sivukommentointi

Sivu arviointi ja palaute